15.2.2018

virkatut hiiritossut ja neulotut säärystimet

Tossuja on mukava virkata varsinkin silloin, kun kaipaa jotain aivotyötä vaatimatonta tekemistä Netflixin katselun ohelle, ja sillä tavalla syntyivät nämäkin hiiritossut. Näistä piti itse asiassa alunperin tulla puputossut, mutta pitkien korvien virkkaaminen järkevästi osoittautui hankalaksi, joten suunnitelmat vaihtuivat lennosta ja päädyinkin virkkaamaan hiiren korvat. Vaan ovat nämä kyllä hiiriversionakin tosi söpöt! Ohjeena käytin Neljässä polvessa -blogin tossuohjetta, joka on tosi helppo ja kätevästi muunneltavissa ja lankana käytin kahta erilaista lankaa; kirkkaanvalkoista seiskaveikkaa sekä ohutta, valkoista pörrölankaa. Nenä ja viikset syntyivät seiskaveikan jämistä, ja kuvista sitä ei näykään, mutta virkkasin vielä ketjusilmukoista hännät tossujen taakse. 


Hiirikaveruksista tuli melko erinäköiset - viikset sojottavat eri suuntiin, toisella on isommat korvat ja niin edelleen - mutta ei se mitään, ovatpahan persoonallisia kumpainenkin :-) 


Tossujen lisäksi muutama muukin pieni käsityö on valmistunut; olen tehtaillut hurjan kasan virkattuja tiskirättejä ja harjoitellut neulomista. Aloitin neulomisen opettelun käytännössä katsoen miltei nollasta, joten ensimmäiseksi työksi valikoituivat joustoneulesäärystimet. Punainen lanka on äitini kehräämää ja värjäämää, ja virkattujen simpukkareunojen valkoinen puolestaan seiskaveikkaa. Silmukoiden joukosta löytyy kauneusvirhe jos toinenkin, mutta aion antaa säärystimet mummun jalkoja lämmittämään. Hän tuskin piittaa muutamista hassuista silmukoista, ja on päinvastoin varmaan vain superiloinen siitä, että vihdoin opettelen neulomaan :-D 



Noista simpukkareunoista tuli aika veikeät. Tästä se lähtee! Seuraavana käsityönä pääsenkin  esittelemään ekat villasukkani ikinä - kyllä niistä ihan sukkien näköiset tuli, ja nyt minulla onkin jo toinen pari puikoilla. Sukkien neulominen ei ollutkaan ollenkaan niin vaikeaa, kuin olin kuvitellut! 

5 kommenttia:

  1. Söpöt hiiritossut! Voi kun minullakin olisi hermoja opetella neulomaan. Äitini oli tosi taitava neuloja, mutta minulla ei riitä kärsivällisyys hommaan. Toistaiseksi siis virkkaan vaan. Mutta sitä teenkin taas ihan innoissani pienen tauon jälkeen. Iänikuisia mummonnelkkuja, ja lainasin kirjastosta taas amigurumikirjankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minunkin äitini on oikea neulomisekspertti, ja minä kärsimätön :D Tähän asti olen nakannut kaikki neulomisyritykset nurkkaan siinä vaiheessa, kun ensimmäinen pudonnut silmukka tai jokin muu ongelma on tullut vastaan, joten neulomisen opetteleminen on aina jäänyt ihan alkuunsa. Mutta virkkaaminenkin on kyllä ihanaa! <3 Ja varsinkin juuri isoäidinneliöt. Amigurumit ovatkin yksi juttu, joita itsekin pitäisi kokeilla tehdä :)

      Poista
  2. Supersuloiset tossut ja kauniit säärystimet! :) <3 Ja jee, siitä se sukkatehtailu lähtee! Neulominen ei tosiaan mitään rakettitiedettä ole sitten kun sen kerran oppii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) <3 Ja totta, en tiedä mikä mun päässä nyt loksahti paikoilleen, kun aiemmin neulominen on tuntunut juurikin ihan rakettitieteeltä, mutta nyt kun hoksasin miten homma toimii, niin ihmettelen että mikä siinä oli niin vaikeaa ymmärtää :D Nytkin kun lähdin aloittamaan uusia perussukkia, niin ei tarvinnutkaan enää katsoa ohjetta.

      Poista
  3. Moikka. Ihan rupeaa hymyilyttämään, kun hiirikaveruksiasi katsoo. Ja tekemissäsi säärystimissä ei o mitään vikaa. Inhosin vuosikausia neulomista - kiitos koulun kässätunneille - ja luulin ettei minusta ole käsitöiden tekijäksi. Nykysin sukkien, pipojen, kintaiden, kaulahuivien ym muiden nopeasti valmistuvien neuleiden tekemiseen mulla on oikea himo. Kesäsin himo yleensä laantuu, mutta syksyisin se taas kehittyy. Onnea ja iloa vaan neulomiseen! Kristiina

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :-)