13.3.2018

mustavalkokuvien kehittämistä raahen kameraseuran pimiöllä

Hiihtolomalla käytiin äidin kanssa kehittämässä itse filmiltä mustavalkokuvia Raahen Kameraseuran pimiöllä. Äiti oli onneksi juuri käynyt Kameraseuran mustavalkokurssin, itse olen käynyt sen hurjan monta vuotta sitten joskus yläasteella, joten minulla ei ollut kuvankehitysopit ihan tuoreessa muistissa :D En ole tosi pitkään aikaan kuvannut filmillekään, viimeksi varmaan lukiossa - nyt keväällä täytyy kyllä filmikuvailla taas! Siinä on jotain kiehtovaa, kun ei pysty räpsimään huolimattomasti testikuvia samalla tavalla kuin digikameralla, vaan täytyy oikeasti keskittyä vangitsemaan juuri se oikea hetki niin hyvin kuin pystyy. Ainakin, jos ei halua tuhlata filmiä ;)

Tällä kertaa tutkimme kuvia juurikin joltakin lukioaikaiselta filmiltäni, jonka äiti oli jo aiemmin valmistellut, ja suurennuslasilla tutkailtuna sieltä löytyikin ihana kuva meidän Kasperi-koirasta, ja päätimme ottaa sen työn alle:


Sieltä se Kassu kurkistaa! Ja löytyypä tuolta ylemmästä kuvasta myös joku kummallinen peiliselfie, jos joku sen sieltä bongaa - oi MIKSI?! Ihme filmin tuhlausta :D No mutta, mustavalkotyöskentelyssä kuva siis valotetaan valoherkälle valokuvapaperille kuvassa vasemmalla pönöttävällä suurennuskoneella, ja sitten sitä lillutellaan kehite-, keskeyte- ja kiinnitelitkuissa tietyt minuuttimäärät ja lopuksi kuva pestään ja kuivataan. Työskentelyvaiheista en voinut räpsiä kuvia, koska pimiössä työskennellään tietysti punaisessa valossa, ettei paperi mene pilalle, ja toisekseen kellon seuraaminen käy ihan työstä, ettei paperi jää aineisiin liian pitkäksi aikaa. 


Ensin tehtiin valotustestiliuska:


Ja sen jälkeen tehtiin kaksi isoa kuvaa, joista jälkimmäiseen rukattiin hieman sävyjä. Minusta kuvista tuli hurjan hienoja! Tuo kontrasti valkoisen koiran ja tumman lattian välillä on kiva. Toisen kuvista aion kehystää itselleni tauluksi.


Kuvien kehittämiseen kului helposti useampi tunti. Hassua ajatella, miten valokuvaaminen on aiemmin ollut niin ison vaivan takana, kun nyt voin vaan liittää kameran johdolla koneeseen tai siirtää otokset suoraan wifillä koneelle.. Mutta on siinä vaivannäössä jotain kiehtovaakin, kun kuva ilmestyy paperille kuin tyhjästä. Ja ne pimiön punaiset valot, niissä on myös ihan oma tunnelmansa! 

Jos mustavalkokuvien kehittäminen kiinnostaa, niin kannattaa tutkia, löytyykö paikkakunnaltasi kameraseuraa tai muuta toimijaa, joka järjestäisi kursseja aiheesta. Ja ainakin Raahen Kameraseuralla jäsenet saavat kätevästi varattua seuran pimiötä käyttöönsä, niin ei tarvii omia välineitä hankkia :)
Itse taidan nyt kevään mittaan ottaa vaihteeksi filmikameran käteen ja kuvata sillä. Poikaystäväni äiti täyttää tänä vuonna pyöreitä, ja aluksi ajattelin virkata lahjaksi peiton, mutta jos saisin otettua jonkin hänen näköisensä kuvan, niin itse kehitettynä ja kauniissa kehyksissä sellainenkin voisi olla hyvä lahja.

4 kommenttia:

  1. Ihana kuva. :) Vanhanaikaisissa kuvissa on kyllä ihan eri tunnelmaa, kun ne eivät synny ihan hetkessä, ja itse kuvan ottaminenkin on ollut niin erilaista. Kiehtova maailma tuokin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Niinpä, ainakin minä olen niin tottunut siihen, että nykypäivänä kaiken pitää tapahtua mahdollisimman nopeasti, ja esimerkiksi ihan vaan hitaasti avautuva tietokone tai hidas netti tuskastuttaa älyttömän paljon :D Joten kaikessa hitaudessaan tuo pimiötyöskentely on sellainen kiva hengähdystauko kaikesta kiirehtimisestä!

      Poista
  2. Jotkut kuvat vaan toimii niin paljon paremmin mustavalkoisina. Lapsuusmuisto: isäni oli töissä mainostoimistossa, joskus pääsin mukaan siellä olevaan pimiöön, oli jännittävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Hih, hauska lapsuusmuisto - varmasti aivan erityisen jännittävää lapsen silmin! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :-)