29.6.2018

pienet marimekko- ja arabia-löydöt

Kuten kirjoitin edellisessä Pohdintaa tavaramäärästä, kuluttamisesta ja kirppistelystä -postauksessani, olen viime aikoina kirppistellyt aika varoen ja harkinnut jokaista ostosta vähän enemmän, kuin aiemmin. Olen useasti lähtenyt kirppiskierrokselta kotiinkin ilman uusia ostoksia.

Viime viikolla kävin mummuni kanssa kahdella kirppiksellä, ja vaikka onnistuneesti jätinkin monet heräteostokset paikoilleen pöytiin, niin kyllä pari asiaa tuli ostettuakin. Ja tällä kertaa jäi tosi hyvä fiilis siitä, että oikeasti harkitsin ostopäätöksiä, eikä mikään ostamistani asioista alkanut harmittaa tai kaduttaa kotiin päästyä. Pikemminkin näiden jättäminen kirppikselle olisi voinut harmittaa: löysin nimittäin juuri niitä juttuja, mihin mietiskelin tuossa aiemmassa postauksessani keskittyväni: Marimekkoa ja Arabiaa, suosikkejani! Pohdinkin vielä tuon viime postauksen kirjoittamisen jälkeen, että sinänsä tiettyjen tavaroiden osalta se tavaramäärä ei niinkään ahdista, vaan se, ettei tavaroille ole omaa paikkaa (= sotkuinen koti ja keskittymiskyvyttömyyttä). Vaikka pärjäisin hyvin esimerkiksi ihan vain muutamalla kahvikupilla ja verholla, saan kauniista astioista ja kuoseista niin paljon iloa, että en halua luopua niistä vain tavaran vähentämisen nimessä, toisin kuin tosiminimalisti kenties tekisi. Joidenkin turhien tavaroiden kohdalla ihan vain niiden olemassaolo painaa mieltä, vaikka tavaroille olisikin oma paikka: tuntuu, että omistan esimerkiksi liikaa kosmetiikkaa ja vaatteita, joita en välttämättä tarvitse mutta joista en saa erityisesti iloakaan. Vaikka astiakokoelmaa ei oikein voikaan lykätä kylppärin kaappiin kosmetiikan tilalle, pyrin ehkä nyt vain vähentämään niitä oikeasti turhia ja iloa tuottamattomia tavaroita kotoani, ja annan astiakokoelman kukkia. :) Ja kelpuutan siihen  vain oikeasti hyväkuntoiset ja hienoimmat yksilöt! 

No, tavaramääräpohdinnat jatkukoon pääni sisällä, nyt näihin muutamiin löytöihin:


Ensinnäkin, tässä kirppispostauksessa esittelemäni ruskeilla ja keltaisilla raidoilla koristeltu kahvikuppi aluslautasineen sai kaverin Seuranmäen kirpputorilta Saloisista! Ihana mummuni ehti bongata kupin ja lautasen pöydästä ennen minua, ja tarjoutuikin ostamaan sen minulle.  Nämä maksoivat yhteensä 7 euroa, ja onpa kyllä mukavaa saada tuolle kupille pari! Tykkään kyllä sekoitellakin erilaisia astioita aika huoletta, enkä taida omistaa mitään kahvikuppisarjaa niin paljoa, että kaikille vieraille voisi laittaa pöytään samanlaiset kupit. Näistä raitakupeista kuitenkin pidän niin kovin, että on kiva juoda samanlaisista kupeista poikaystävän kanssa. Keltaisen ja ruskean yhdistelmä on ihanan retro, mutta samalla valkoinen tekee kupeista raikkaan näköisiä. 

Kuppien alla pilkottaakin jo toinen löytöni, Marimekon Kippis-kankaasta ommeltu kappaverho:


Upean kuosin on suunnitellut Maija Louekari. Rakastan Marimekkoa ja rakastan astioita, joten mikäpä olisikaan parempi kuosi minulle kuin tämä! Pidän kovasti myös kuosin graafisen mustavalkoisesta ilmeestä, jota on piristetty kirkkailla väriläikillä. Verho on muuten oikeasti pidempi kuin kuvassa - kohtasin hieman ongelmia hyvän kuvauslokaation löytämisessä, joten kangas on kuvassa oven välissä :D

Nykyisessä asunnossamme ei oikein ole hyvää paikkaa kapalle, mutta ehkäpä sitten uudessa asunnossa syksyllä! Ja jos sielläkään ei ole sopivaa ikkunaa, niin verho sopii näppärästi myös kaitaliinaksi, kun kaikki päärmeet olivat samanlevyisiä. Ai että, en malta lopettaa tuon kankaan ihailemista! Verholla oli hintaa 8 euroa, mutta ihastuin kuosiin niin kovin, että maksoin sen ihan mielelläni. 


Ja vielä viimeisenä ostin vanhan Retrodeco-lehden eurolla. Lehti on vuodelta 2016, mutta eipä nämä retrojutut oikein pääse vanhenemaan niin, etteikö vanhempaakin lehteä selailisi. Opiskelijabudjetilla en ole ostanut lehtiä kaupoista melkein ollenkaan, mutta kirppishinnoilla voin jotain tosi mieluista ostaakin. Lukemisen jälkeen lehdet voi sitten myös hyvillä mielin laittaa eteenpäin. Oi, löytyisipä joskus kunnon pino Scandinavian Retro -lehtiä, ostaisin heti! 


Hurjaa, miten kesäkuu on kohta vilahtanut ohi aivan huomaamatta, ja blogikin on vallan hiljentynyt. Mutta onhan tässä kuussa toisaalta ollutkin  monenlaista: Kroatiasta kotiin palauduttua olen ehtinyt Tallinnanreissulle ja Ringo Starrin keikalle Helsinkiin, on ollut letkeän museaalisia työpäiviä, taiteillessa kuluneita sadepäiviä, siskonpojan perässä juoksemista eläinpuistossa ja älyttömän hauskoja illanistujaisia.. niin, ja yhdet kihlajaisjuhlatkin - vieläpä ihan omat! ♥

Nyt viikonloppuna on luvassa muutama kenties vähemmän letkeä mutta sitäkin museaalisempi työpäivä, kun Pekanpäivien vietto on Raahessa täysissä voimissaan. Luvassa on sekä lauantaina että sunnuntaina kenties peräti kuusi tuntia museo-opastelua ja historiahölötystä putkeen, mutta olen valmistautunut! Salmiakilla, suklaalla ja vissyllä nimittäin, jospa niitä ehtisi jossain välissä käydä pikasyömässä, jotta pysyisi pystyssä. Heinäkuu onkin kiireinen työkuukausi, ja vapaapäiviä on vain muutama, mutta toivottavasti sekaan mahtuu muutakin kivaa. Toisaalta töissäkin on jo niin hauskaa, että voisin vaikka muuttaa työpaikalle (niiiin kaunis 1890-luvun interiööri 1780-luvulla rakennetussa porvariskodissa.. juu, muutan heti!), mikä taitaa olla aika hyvä merkki. Laskeskelin, että tämä museo-oppaan homma taitaa olla jo seitsemäs kesätyöni ja kahdestoista työnkuvani, ja pakko sanoa, että nämä on kyllä parhaita hommia, joita olen tähän mennessä päässyt tekemään.

Minä suuntaan nyt pikaiselle kirppiskierrokselle, kun työpäivinä en mitenkään ehdi kirppistelemään. Kivaa viikonloppua! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :-)