20.6.2018

pohdintaa tavaramäärästä, kuluttamisesta ja kirppistelystä

Kirppistelyinnostukseni on ollut vähän hukassa, sillä painiskelen tällä hetkellä kovasti tavaramäärään ja kuluttamiseen liittyvien kysymysten kanssa ja yritän löytää itselleni sopivaa kultaista keskitietä kuluttamisen suhteen. Toisaalta rakastan kaikkea kaunista, ja erityisesti vanhoja tavaroita, ja todella nautin omaa silmää miellyttävistä esineistä. Kuten varmasti olette huomanneet, saan hurjasti iloa esimerkiksi hyvistä kirppislöydöistä. Mutta toisaalta tavarat myöskin ahdistavat ja välillä - tai oikeastaan aika useinkin - haaveilen minimalistisemmasta elämäntyylistä, tyhjemmistä tasoista ja kaapeista sekä siistimmistä nurkista.


Olen aika epäjärjestelmällinen tyyppi, ja kun tavaroita on liikaa ja niille ei ole omia paikkoja, lopputuloksena on ihan liian usein sellainen kaaos, jota ei enää edes jaksaisi ryhtyä siivoamaan. Toisaalta en myöskään voi sietää sotkua; kun pään sisällä on jo melkoinen ajatuksien kaaos, niin kaipaan siistiä ja rauhallista ympäristöä ilman liikaa sälää. I know, olen hankala: sotkuinen ihminen, joka ei voi sietää sotkua :D Mutta äärimmäisen siistissä ympäristössä jopa minunkin pääni pääsee jotenkuten nollautumaan ja voin rentoutua. Näiden asioiden takia pienempi tavaramäärä tuntuu houkuttelevalta asialta, joka voisi mahdollisesti helpottaa elämää ihan konkreettisesti. Syksyllä edessä on itse asiassa muutto pois Joensuusta uuden opiskelupaikan perässä (uusista kuvioista lisää sitten myöhemmin!), ja ehkä juuri tieto muutosta on saanut ajattelemaan omia tavaroita ja kulutuskäyttäytymistä vielä normaaliakin enemmän. Poikaystäväni jää asumaan nykyiseen opiskelijakämppäämme, joten yhteisten tavaroiden ja huonekalujen puoliksi jakaminen vähentää toki tavaramäärää heti kerralla, mutta tuleva asuntoni on taatusti reilusti pienempi kuin nykyinen 45 neliön kaksiomme. Ja tavaraa on vielä puolituksen jälkeenkin aika paljon toiselle puolelle Suomea raahattavaksi.. Muuttoon liittyy tietysti myös raha, ja kulut yksinasuvana ovat hurjasti suuremmat kuin nyt kahdestaan, kun kaikki laskut voi pistää puoliksi. Sekin on laittanut miettimään nykyistä kulutuskäyttäytymistä, vaikka en todellakaan mikään tuhlaaja tai shoppailija ainakaan omasta mielestäni olekaan. Kuluja on vaan aivan pakko vähentää entisestään.

Olen itse asiassa vähentänyt kotimme tavaramäärää jo pitkään, ja uskaltaisin väittää, että olen onnistunutkin siinä tosi hyvin. Vaatemääräni on luultavasti ainakin puolittunut, samoin kosmetiikan määrä, eikä kaapeissa enää pyöri niin paljoa turhia papereita ja sellaista sälää, joka ei kuulu oikein mihinkään. Ylipäätään sellaista tavaraa, josta en vaan ole pitänyt, on vähemmän ja olen rohjennut luopua myös joistakin lahjoista ja muistoesineistä, jotka eivät ole tuoneet minulle hyvää mieltä. Varastokoppikaan ei enää pursua tavaraa. Vaikka en matematiikan ystävä olekaan, niin tykkään jostain syystä laskea ja listata esimerkiksi tavaroitani (kuten Karkkipäivä-blogin Sanni kosmetiikkajuttujaan) ja siksi vähän jopa harmittaa, että en mitenkään ole kirjannut ylös tai kuvannut kotimme aiempaa tavaramäärää. Tekisi niin mieli vertailla sitä nykytilanteeseen! Nyt tosin olen kesän muualla, joten en pääse karsimaan tai laskeskelemaan tavaroitani tällä hetkellä. On minulla kyllä vieläkin paljon sellaista "turhaa", kuten paljon astioita, joita en oikeasti tarvitsisi, mutta joista en vaan halua luopua, koska saan niistä niin kauheasti iloa. Mutta edelleen löytyy myös sitä oikeastikin turhaa tavaraa, jotka eivät pirskahtele iloa mihinkään suuntaan :D


No, tavaran määrä on siis huomattavasti vähentynyt, mutta nyt olisikin tärkeää pitää sisään tulevan tavaran määrä kurissa, etten ole pian taas lähtöpisteessä. Se tietysti auttaisi myös kulujen minimoimisessa: edullisistakin kirppisostoksista voi kertyä aika isoja summia rahaa pidemmällä aikavälillä. Ja enimmäkseen sieltä kirppiksiltähän nämä minunkin tavarani kertyvät.. siinä mielessä olen kyllä tyytyväinen, että shoppailen nimenomaan kirppiksillä, sillä se sopii arvoihini paljon paremmin kuin normikaupoista ostostelu. Jos jossakin kulutan, niin mieluummin teen sen kirppiksillä vanhoja tavaroita kierrättäen. Olen kuitenkin  viime aikoina kirppistellyt tosi varovaisin mielin ja yrittänyt pohdiskella ostoksiani vähän tarkemmin kuin normaalisti, ja silti tuntuu, että on tullut ostettua ihan liikaa. Olen kirjannut ylös sisään tulevia ja pois lähteviä tavaroita jonkin verran, ja uusien tavaroiden määrä verrattuna pois laitettuihin hirvittää. Tosin täytyy silti ottaa huomioon, että en tällä hetkellä edes pääse karsimaan niitä tavaroita, jotka minulla on omassa asunnossamme. Kuitenkin, jälkikäteen ajatellen monet jutut olisi voinut jättää kokonaan ostamatta, kuten tässä postauksessa esittelemäni vaateostokset. Olisin aivan yhtä hyvin pärjännyt ilman. Nuo kukkaverhot olivat superihanat, mutta tiedän, että vaatteet olisin voinut jättää rekkiinkin - jos vain olisin ehtinyt ajatella enemmän. Kirppisten ongelma piilee ainakin omalla kohdallani juuri siinä, että ainutlaatuisia löytöjä on hankala jättää ostamatta: toista samanlaista ei välttämättä osu enää kohdalle. Ei voi mennä kotiin pohtimaan ostoksen järkevyyttä, kuten ehkä tekisin normikauppojen tuotteiden kohdalla, vaan ostopäätös on tehtävä heti. Mutta mitenhän kirppiksillä osaisi sitten shoppailla järkevyyden rajoissa ja ostaa vain ne kaikista upeimmat tai tarpeelliset löydöt kotiinsa?

Löysin äskettäin Ilana Aallon Paikka kaikelle -kirjasta ylös kirjoittamani kysymykset, jotka itseltään kannattaa kysyä ennen ostopäätöstä. Voin lämpimästi suositella kirjaa muutenkin, mutta erityisesti nämä kysymykset kolahtivat ja sopivat hyvin myös kirpputorien kiertelijälle:
Omistanko jo jonkin vastaavan tavaran? Onko tavaralle paikka tai tilaa? Olenko ostamassa tavaran vain siksi, että se on halpa? Tulisinko toimeen ilman tätä, tuleeko tavara käyttöön? Vastaako ostos arvojani? Mitä vaivaa tavarasta aiheutuu, miten siitä täytyy huolehtia ja haluanko käyttää aikaani siihen? Olenko ostamassa tavaraa "fantasiaminälleni", joksi haluan tulla? Enhän osta vain siksi, että toivon tavaran parantavan pahan mieleni? 
(Ilana Aalto: Paikka kaikelle)
Kirppisostoksista puhuttaessa lisäisin listaan myös seuraavat kysymykset: Onko tavara ehjä? Jos ei, jaksanko todella korjata sen ja haluanko käyttää siihen aikaani? Kohtaavatko hinta ja tuotteen kunto? Jos keräilee jotain erityistä, voisi tietysti vielä kysyä itseltään, onko tavara juuri sitä, mitä haluaa keräillä. Jos keräilee vaikkapa Arabian astioita, kannattaisiko muiden merkkien astiat jättää ostamatta ja keskittyä siihen ykköskeräilykohteeseen? Kun näitä kysymyksiä miettii mielessään, ei varmaan voi mennä ostoksien kanssa ainakaan kovin pahasti harhaan. Ilana neuvoo kirjoittamaan tällaisia kysymyksiä lapulle ja sujauttamaan lapun lompakkoon, jolloin ne eivät unohdu kassalle mennessä. Kysymykset käy aika nopeasti läpi ennen ostopäätöksen tekemistä.

Ehkä minunkin pitäisi tosiaan keskittyä vain muutamiin asioihin kirppiksillä. Laadukkaiden, tarpeellisten vaatteiden ja muiden tarvetavaroiden lisäksi tietysti Arabian ja Marimekon tuotteet ovat sellaisia juttuja, joista tykkään eniten ja joita haluan, enemmän tai vähemmän, keräillä. On minullakin kyllä onneksi monia asioita, jotka kirppiskierroksilla eivät kiinnosta ollenkaan: ainakin levyt, kirjat ja dvd:t! Ja monet koriste-esineet. Kirjoja on joskus tullut ostettua askartelumateriaaliksi, mutta hyllyyni en niitä enempää halua. Voin aina suosia kirjaston kirjoja tai lainata kavereilta, ja vain kaikista parhaat ja rakkaimmat haluan säilyttää. Viime aikoina olen tutustunut e-kirjojen ja etenkin äänikirjojen maailmaan, ja on niin kätevää, kun ei ole tarvinnut kuljettaa fyysistä kirjanmöhkälettä mukana. Kirjat ovat niin hurjan painavia muutossakin!

Haluaisin, ettei tavaran karsiminen veisi kuitenkaan iloa kirppistelyltä, josta on tullut niin rakas ajanviete. Olisi kiva oppia nauttimaan vain tavaroiden ihastelusta, niin kuin joku Nuuskamuikkunen :D Pitäisi muistaa, että ihan aina ei tarvitse ostaa mitään, jotta kirppiskierros olisi onnistunut tai kiva. Jatkossa aion miettiä noita Paikka kaikelle -kirjan kysymyksiä, olla aika tarkkana kirppiskierroksilla ja pohdiskella enemmän omaa kuluttamistani: kuinka paljon käytän rahaa ja mihin, ja ennen kaikkea, miksi.


Muuttoon ja uuteen asuntoon liittyen on syksyllä varmaankin luvassa aika paljon tavaramäärään ja minimalismiin liittyvää pohdiskelua. Olen jo etukäteen miettinyt kovasti, mistä tavaroista ja asioista voisin luopua kokonaan siksi aikaa, kun asun yksin. En koe tarvitsevani esimerkiksi sohvaa, televisiota, äänentoistovehkeitä kaiuttimineen tai nopeaa nettipömpeliä, joista poikaystäväni taas ei millään luopuisi. Onkin siis luonnollista, että muutossa ne jäävät hänelle siksi aikaa, kun joudumme asumaan eri osoitteissa. Olisikohan muuta sellaista, mitä kodeista aika perinteisesti löytyy, mutta mitä minä en tarvitse? Millaisella tavaramäärällä pärjäisin, paljonko ihminen tarvitsee laadukkaaseen elämään? Varsinkin tarpeellinen vaatemäärä kiinnostaa, ja aion kokeilla muun muassa kapselivaatekaappi-systeemiä vaatekaaoksen kukistamiseksi. Sellaisista jutuista ja tietysti sisustusjutuista höpöttelen siis syksymmällä. :)

Olisi hurjan mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksianne tavaramäärän hallinnasta ja kirppistelyn huumasta: missä ihmeessä se kultainen keskitie niiden välillä menee?! Löytyykö lukijoista kenties kirppisteleviä minimalisteja - voivatko nämä kaksi ominaisuutta edes kulkea käsi kädessä? Kommentoikaa ihmeessä omia pohdintojanne, jutellaan kommenttilootassa! :) 

6 kommenttia:

  1. Kiinnostava ja hyvä teksti! Painin samojen asioiden kanssa jatkuvasti. Olen rajannut astiat Arabian Kiltaan (niitä onkin yli 150 kpl...) ja värilliseen suomalaiseen lasiin (Faunat ja Saara Hopean maljakot). Keräilyhommia olen harrastanut yli 15 vuotta. Alkuvuodesta päätin, että ostan vain oikeasti vanhempia vaatteita tai suomalaista designia kirppikseltä. No, vaikka sääntöjä on, kannan silti kotiin näiden kategorioiden ulkopuolelta tavaraa. Toisaalta olen sitä mieltä, että jos tavarat tuottavat nautintoa, niin minimalistinen tyyli ei ole ainoa tapa "onnistua". Totta kai ympäristöarvojen miettiminen ja kulutuskriittisyys ovat aina tervetulleita, mutta jotenkin muodissa oleva konmaritus ja siihen liittyvä ajatus minimalismin paremmuudesta, tökkivät. En tiedä, osaanko selittää ongelmallista yhteyttä karsimisen ja paremman elämän välillä, mihin en täysin usko. No, itse olen sitten vähän liiankin täysverinen keräilijä, joka toki haluaa karsia tavaraa järkevästi myös. Huh, tulipa avautuminen. Mukavaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Eeva! :) Tuo rajauksesi Kiltaan ja värilliseen suomalaiseen lasiin onkin kyllä tosi fiksu, kun kauan keräilleenä tiedät jo, mitkä jutut saavat sydämen hakkaamaan eniten! Jospa itsekin osaisin joskus vetää rajan muutamiin lempiesineisiin, mutta ongelma taitaa vaan olla, että pidän vähän liikaa kaikesta :D Minulle voisi tosin vaateostoksiin liittyen toimia kirppiksillä tuo sääntösi, että ostaisin vain vanhempaa / suomalaista designia - vaatteita kuitenkin on sen verran, että mitään uutta en varsinaisesti tarvitse, mutta todellisista vaateaarteista on aina iloa. Välillä tulee ostettua jotain ketjukauppojen perusvaatteita, jotka myöhemmin sitten harmittavat, kun niitä ei olisi oikeasti tarvinnut eivätkä ne enää kotiin päästyä tunnu niin tärkeiltä.

      Vaikka tyhjempien kaappien ja siistimpien tasojen perään haaveilenkin, niin minustakaan minimalismi ei ole ainut tapa onnistua, jos tavarat tuovat nautintoa. Itse ajattelen asiaa ehkä enemmän siitä näkökulmasta, että kun vähennän tavaroita, jotka eivät tuota minulle nautintoa (esimerkiksi vaatteet, kosmetiikka, kirjat [koska lainaan kirjastosta], turhat paperipinot) niin niitä nautintoa tuottavia, kuten astioita ja sisustustekstiilejä, mahtuu sitten sitäkin enemmän :D Tiedän, että pärjäisin esimerkiksi ihan vain muutamalla kahvikupilla, mutta kokoelma kauniita astioita tekee minut niin iloiseksi, että en halua niistä luopua. Konmarista tykkäänkin siinä mielessä, että tavaroiden tuottama ilo on siinä pääosassa. Pitäisi vain jotenkin kirppiksillä osata järkevästi arvioida, mitkä asiat ovat sellaisia löytöjä, joista saa niin paljon iloa, että haluaa ne kotiinsa ostaa.

      En muuten oikeastaan niinkään haaveile minimalistisesta tyylistä sisustuksessa, koska tykkään värikkäistä ja erikoisista jutuista ja koriste-esineistä ym., vaan enemmän sellaisesta elämän yksinkertaistamisesta, jota vähempi tavaramäärä ehdottomasti edistäisi siinä mielessä, että vaikkapa siivoaminen ja muuttaminen helpottuisivat huomattavasti. En sinänsä koe, että karsimisen ja paremman elämän välillä olisi jokin suora yhteys, mutta itse kun satun samaan aikaan olemaan niin epäjärjestelmällinen mutta myöskin liian sekaisessa ympäristössä ahdistuva / keskittymiskyvytön, niin itse koen tärkeäksi sen, että tavaramäärä olisi sellainen, että saan sen pidettyä helposti kurissa ja kaikille tavaroille olisi oma paikka. Pienissä opiskelijakämpissä kaappi/hyllytila on kyllä valitettavan rajallinen, varsinkin keittiössä, eikä kaikelle vaan ole vielä tilaa.. Ihailen tosi rönsyilevästikin sisustettuja koteja, mutta ehkä sellaisen aika on sitten joskus tulevaisuudessa, kun tiedän asettuvani yhteen paikkaan pidemmäksi aikaa ja kotiin mahtuu enemmän hyllyjä ja kaappeja, joihin tavaroita saisi kauniisti esille. Sulla onkin juuri sellaisia kivoja hyllyjä, joihin kokoelmat mahtuvat nätisti! Haaveilen hirveästi isosta astiakaapista lasiovilla, johon kaikki kauniit astiat saisi laitettua näkyville. :)

      Poista
  2. Mulla on samat ajatukset mielessä, sillä tavara ja sen määrä ahdistavat. Jotenkin tuntuu, että varsinkin keittiön kaapeissa pyörii jotain ihan turhia juttuja, ja sitten taas joitain toikeasti tarpeellisia juttuja ei olekaan. Mulla ei ajatus juokse sotkuisessa ympäristössä, mutta jotenkin tuntuu, että tää koti on aina hieman sekaisin, kun siellä sun täällä lojuu niitä turhia juttuja, jotka odottavat kirppikselle menoa tai hengailevat paikassa x ihan muuten vaan. Mulla on ihan sama juttu, että en jaksa aina edes aloittaa sitä siivoomista, kun ei niitä turhia tavaroita vaan saa mihinkään järkevään paikkaan. :D Se jatkuva pieni sotku vaikeuttaa ainakin mulla sen hahmottamista, että mitä oikeasti tarvitsisin tänne vai tarvitsisinko mitään.

    Mä en oo oikein ikinä ollut keräilijä/shoppailija tyyppiä, joten kirppiksilläkin mietin aina tosi tarkkaan kaikkia ostoksia. Monesti kivat jutut jäävät sinne, jos vaatteelle/tavaralle ei ole mitään tarvetta. Tähän mä oon oppinut pikkuhiljaa, koska joskus kirppiksiltä tuli ostettua vaikka mitä kotiin. Nykyäänkin sattuu muutamia "hutiostoksia". Varsinkin vaatteiden saralla Hyvän mielen vaatekaappi -kirja laittoi mut ajattelemaan mun vaatekaappia uusista näkökulmista. Mulla on nimittäin edelleen kaapissa paljon sellaisia vaatteita, joille kertyy vuodessa vain muutama hassu käyttökerta, ja se on aika vähän. Koitan aina kirppiksillä miettiä sitä, että kuinka monta kertaa esim.kuukaudessa se vaate sitten menisikään päälle. En nimittäin haluaisi mun kaappiin sellaista tavaraa, joka lojuu parhaimmillaan päälle 300 päivää siellä pölyttymässä. :D

    Nykyään ympäristöarvot ovat mulla monesti mielessä, joten senkin vuoksi kuluttaminen ylipäätään tökkii hieman. Toisaalta kirppiksillä shoppailusta ei tuu huonoa omatuntoa, koska se tavara on jo olemassa. :D Rakastan kuitenkin kirppiksillä kiertelyä ja tavaroiden ihastelua/hipelöimistä♥ Haha ehkä musta onkin pikkuhiljaa tulossa toi Nuuskamuikkunen, jonka mainitsitkin. :D

    Mäkin tykkään ihan hirveästi laskea mun tavaroita, ja mulla onkin blogin luonnoksissa postaus mun kosmetiikan määrästä. Sitä mulle on kertynyt ihan liikaa omiin tarpeisiini nähden. Mä en kuitenkaan halua heittää niitä juttuja menemään, joten oon nyt koittanut tehdä kivoja arkimeikkejä luomiväreillä sun muilla, että saisin ne kulutettua loppuun :D Hrr mun pitäisi käydä mun paperit läpi ja laittaa ne kansioihin, mutta lykkään aina sitä projektia. :D

    Kaipa tääkin on sellainen juttu, ettei se tapahdu hetkessä sormia napsauttamalla, vaan ensin näitä juttuja alkaa pohtimaan ja pikkuhiljaa itselle sitten selkiytyy se, että mitä tavaroita tarvitsee / haluaa, ja mitkä tuovat sitä iloa itselle. :)

    Apua miten pitkä kommentti tästä tuli! Täähän on melkeen jo pienen postauksen mittainen ! :D

    Anskiss

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos ihanan pitkästä kommentista, Anniina! :D Joo, minullakaan ei ajatus kulje sotkuisessa ympäristössä ollenkaan, ja siksi olisikin huippua, jos kaikille tavaroille olisi oma paikka. Pienissä opiskelijakämpissä asustellessa sitä kaappitilaa ei vaan tahdo olla nimeksikään.. Minussa on tosiaan vähän sellaista keräilijätyyppiä ja ehkä toisaalta nyt asiaa pohdittuani se tavaran määrä ei niinkään ole se ongelma, vaan se, että niille ei vaan just nyt ole tilaa. Kuten ylhäällä Eevan kommenttiin vastasinkin, niin vaikka pärjäisin hyvin ihan muutamalla kahvikupilla, niin esimerkiksi Arabian ja Marimekon astiat tuovat minulle niin paljon iloa, että en sinänsä koe tarvetta rajoittaa niiden määrää. Tällä hetkellä ehkä ahdistaa vaan se, että niille ei ole tilaa nykyisessä kämpässä (tosi pieni, vain muutamalla kaapilla varustettu keittiö eikä ylimääräisiä hyllyjäkään oikein mahdu meille). Joku tosiminimalisti taas haluaisi samassa tilanteessa ylipäätään eroon "ylimääräisistä" kupeista, joille ei varsinaista tarvetta ole. Sellainen oikeasti turha tavara kyllä ahdistaa ihan itsessään, vaikka niille olisikin paikka, ja sellaisesta haluan eroon!

      Hienoa, että osaat jättää kivojakin juttuja kirppispöytiin, jos niille ei ole tarvetta. Olen itsekin kyllä siinä petrannut jo paljon, mutta vielä olisi parantamisen varaa. Hyvän mielen vaatekaappi on kyllä täyttä asiaa! Ja heh, kiva etten ole ainut tavaroiden laskija, jotain kummaa tyydytystä siitä kyllä saa :D Kosmetiikan kohdalla onkin järkevää käyttää tuotteet loppuun, eikä vaan heittää pois, vaikka niitä olisikin liikaa. Ekologisempaa ja kestävämpää niin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :-)